Suomen ilmastossa kosteus on tavanomainen ongelma talonomistajille. Voi olla todella hankala havaita niin kosteutta, lahoa kuin hometta. Kosteus leviää nopeasti ja voi tulla kalliiksi, jos sitä ei havaita ajoissa.
Kosteuspitoisuutta voi tarkkailla itse, mutta tarvitset siihen oikeantyyppisen laitteen. Se vaatii hieman tietotaitoa, joten selvennämme tässä sinun avuksesi asiaan liittyviä käsitteitä.
Kosteusmittauksesta on hyvä tietää, että on todella tärkeää ymmärtää sen erilaiset mittausperiaatteet ennen kuin valitsee kosteusmittaria. Eri kosteusmittarit on tarkoitettu erilaisiin mittaustarpeisiin. Joissain malleissa käytetään useita eri mittausperiaatteita samassa laitteessa.
Tässä on pieni opas, josta on toivottavasti apua. Kosteusmittauksessa käytetään kolmea eri mittausperiaatetta, jotka tulee tuntea mittaria valitessa.
Kosteuspitoisuuden mittaus
Kosteuspitoisuus mitataan yleensä vain puusta, ja se kertoo puun vesipitoisuuden suhteessa sen kuivapainoon. Kosteuspitoisuus ilmoitetaan prosentteina ja puun kyllästymisaste on noin 28–30 %. Sen jälkeen puhutaan kuitukyllästymisestä, eli puuhun ei mahdu enää vettä ja se alkaa tihkumaan vettä.
Kosteuspitoisuutta mitataan tavallisesti työntämällä kaksi mittakärkeä (puikkoa) puuhun. Käytetään joko mittarin omaa kärkeä tai ulkoista anturia. Joissain kosteuspitoisuusmittareissa on asteikot tietyille puulajeille ja lisäksi lämpöanturi puulle, joka kompensoi mittausarvoa lämpötilan mukaan.
Kosteuden näyttö
Kosteuden näytössä ei mitata kosteuspitoisuutta tai ilmankosteutta. Sen sijaan se antaa viitelukeman, jota verrataan useiden eri pisteiden kanssa, jotta nähdään erot pisteiden välillä. Näin voi selvittää riskialueen, jolla on korkeampi viitearvo kuin muilla alueilla. Tällä tavoin löytyy korkeamman kosteuspitoisuuden riski suhteessa muihin pisteisiin.
Järkeä pitää kuitenkin myös käyttää. Jos korkeita arvoja näkyy tietyissä pisteissä janaa pitkin, voi kyseessä ehkä olla poistoputki tai jotain muuta, joka ei välttämättä liity kosteuden leviämiseen.
Kosteuden näytön voi toteuttaa kahdella eri menetelmällä. Pehmeissä materiaaleissa, kuten kipsissä ja levymateriaaleissa kosteutta voidaan tutkia mittakärjillä.
Joissain laitteissa on myös toiminto, jossa laitetta pidetään materiaalia vasten, jos materiaalin pintaa ei haluta rikkoa tai jos materiaali on liian kovaa mittakärkien käyttöön. Kosteuden mittaus materiaaliin kajoamatta on erityisen hyvä kosteissa tiloissa (esim. kaakeleista, klinkkereistä tai kosteiden tilojen matoista).
Ilmankosteuden mittaus
Ilmankosteutta ilmaistaan yksiköllä %RH (englannin sanoista Relative Humidity, suhteellinen kosteus). Menetelmällä mitataan kosteusarvoja niin ilmasta kuin betonistakin. Jos betonin kuivumista halutaan mitata, mitataan ilmankosteus betonilevyyn poratusta reiästä tietyllä tavalla.
Menetelmää käytetään myös kondensioriskin selvittämiseenerilaisissa rakenteissa, mikä voi ehkäistä monia suuria, kalliita, piileviä jalaajalle leviäviä kosteusvaurioita.
Yhteenvetona voidaan sanoa, että on tärkeää tuntea eromittauksen ja näytön välillä.
Mittaus
Antaa viitelukeman, jossa korkea lukema osoittaa riskin korkeaan kosteuspitoisuuteen verrattuna alueisiin, joilla lukema on alhaisempi.
Tulosten näyttö
Antaa todellisen mittausarvon tunnetussa materiaalissa, esimerkiksi puun kosteuspitoisuus tai betonin suhteellinen kosteus.
